Z'bay Ma Belle Caroline

Blogi keskittyy paljon Maailman parhaan Lurpan kuulumisiin, koska sen kanssa tehdään paljon. Mutta onhan minulla toinenkin hevonen.

Minulla oli connemara poni Leirg Seidean eli Nasu. Nasulla alkoi ihokasvain vuotamaan verta, jonka vuoksi se lopetettiin syksyllä 2014. Meillä on pieni talli, joten Lurppa tarvitsi kaverin. Etsin itselleni shetlanninponia ja laitoin muutaman viestin menemään, jolloin tuli vastaukseksi, että ei löydy shettistä, mutta olisi tällaisia varsoja. Silmiin osui 1-vuotias Catcall tammavarsa. Olen aina ihastellut Catcallia ja alkoi vähän innostuttamaan. No viestissä oli näppäilyvirhe, tammavarsa olikin Cagliostrosta. Vielä parempi! Niinpä väänsin juupas eipäs leikkiä itseni kanssa ja sitten tein sen kohtalokkaan virheen, että menin varsaa katsomaan.

Ja niin siinä kävi, että yhtäkkiä olinkin FWB varsan omistaja! Varsa tottelee nimeä Z'bay Ma Belle Caroline eli kutsumanimeltään Karkki. Se on syntynyt vuonna 2013. Isänä tosiaan Cagliostro, emänä Michell ja emänisä on Churchill.

En mä oikein edelleenkään tiedä mitä Karkista tulee, mutta ainakin se on kauhean fiksu varsa! Se käyttäytyy hoitotoimenpiteissä todella fiksusti, matkustaa hyvin, irtohyppää ja se on muutaman kerran ollut liinan päässä ja sitä on muutaman kerran takaa-ajettu. Olenkin sanonut Karkista, että tiedän, että ei se mikään GP varsan oloinen ole (tai no mistäs sitä koskaan tietää!), mutta ei se ole yhtään hullumpi varsa! Se liikkuu oikein kauniisti ja lisäksi sillä on selkeästi lahjoja esteille, niinkuin pitää tällä suvulla ollakin!

Karkin piti osallistua Kyvyt Esiin irtohypytyksiin nyt keväällä, mutta sillä oli kavioiden kanssa ongelmia, joten ne karkelot jäivät väliin meiltä. Eikä Karkki ollut kyllä muutenkaan jotenkaan edukseen keväällä, se oli vähän sellainen pieni rimpula. Syksyllä Karkin pitäisi käydä Hippoksen näyttelyssä. Ja ehkä sitten 3-vuotiaana sinne Kyvyt Esiin karkeloihin? Ensi vuoden alussa Karkki olisi tarkoitus myös ratsuttaa, se tarkoittaa sitä, että syksyllä sen kanssa pitäisi päästä paljon enemmän puuhastelemaan, opettelemaan juoksutus ihan oikeasti ja sellaista kaikkea. Nyt kuitenkin kesän hän saa olla vielä villi ja vapaa lapsokainen!

Ensimmäinen tuttari, check!

Koitti tiistai 9.6. Kello oli taasen 5.00 aamulla, kun oltiin jo tallissa laittamassa hevosta lähtövalmiiksi. Lurppa traileriin ja nokka kohti Ypäjää alkoi.

Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja päästiin kaverin viereen traikkuparkkiin, meillä oli muutenkin lähdöt peräkkäin, mikä olikin oikein kiva. :) Kansliaan näyttämään paperit, esteradan kävely ja sen jälkeen pikkuhiljaa Lurppa valmiiksi koulukokeeseen!

Koulukokeen ohjelmana oli K.N Special, tykkään siitä ratana! Päästiinkin heti kouluradan taakse verkkaamaan, kun oli tauko meneillään. Lyhykäisyydessään koulurata oli ok, Yksi rikko, kun Lurppa lähti ravin sijasta laukalle, yleisesti oli vähän jotenkin epätasainen rata, mutta onneksi tuomari tykkäsi, prosentteja 63,2% ja kivat kommentit. Koulun jälkeen oltiin sijalla 6/25.

Rataesteet hypättiin derbykentällä tasolla 90 cm. Rata oli ihan rata, oli suhteutettua väliä suoralla ja kaarevalla ja niin pois päin. Lurppa oli hyvä, innokas ja rehellinen ja mielestäni tehtiin hyvä rata, mutta silti kaksi puomia tippui alas, toinen pystyltä ja toinen okserilta, enkä oikein tiedä miksi?

Estekokeen jälkeen Lurppa meni traileriin syömään ja me syötiin, hengailtiin ja käveltiin maastorata. Voi herranjestas se oli ison tuntuinen! No jälkeenpäin jutellessa kokeneemmat kenttäkilpailijat sanoi, että rata oli tuttarin radaksi aika iso. Mikään mahdoton se ei missään nimessä ollut ja se oli reilu eli hyvin rakennettu, mutta näin ensikertalaiselle se oli ison tuntuinen! Ainoa kokemus tuttarin radasta kun on Niinisalon rata, jossa käytiin harjoittelemassa, tämä tuntui isommalta! Mietitystä aiheutti lähinnä trakehner este, joka oli jo tukkina iso + hauta alla niin, että hevosen piti ponnistaa haudan reunalta. Lisäksi oli iso tukki, jonka hyppy päätyi pieneen kuoppaan, eli alamäkeen. Ensimmäinen vesitehtävä oli "helppo". Tehtävänä mielenkiintoinen oli myös kulma, josta 6 laukkaa kapealle esteelle lievästi kaarevana, josta 4 laukkaa alashyppyyn. Toinen vesitehtävä aiheutti mulle vähän sydämen tykytyksiä, koska sielä odotti iso vene, jonka jälkeen heti veteen meno. Loppurata oli taasen sitten "helppo", yhteensä 16 estettä.

Vaikka tuloksellisesti tämä kisa ei ollut mitenkään kovinkaan hyvä, niin kyllä on jotenkin sellainen itsensä voittanut olo tämän kisan jälkeen. Mulla on ihan mielettömän rehti ja hieno hevonen! Välillä vähän unohtuu itseltäkin miten kokematon kenttähevonen se on (eikä tässä ole itselläkään sen enempää kokemusta), että ihan noviiseja ollaan molemmat tässä hommassa. Oltiin kumpikin ensimmäisessä tuttarissa ja selvisimme yhdellä kiellolla. Kielto otettiin sille veneelle, jota ehkä hieman jännitin, vaikka ratsastin siihen ihan ok, niin olisi pitänyt olla tarkempi, kun Lurppa katsoi esteen takana olevaa vettä ja törmäsi esteeseen. Toisella yrittämällä hienosti kuitenkin yli. Kiellosta huolimatta ei harmita, ei sitten lainkaan! Koska muuten tehtiin todella hyvä rata, kaikki tehtävät onnistui ihan nappiin, Lurppa ei kytännyt oikeastaan mitään! Se on nyt jotenkin saanut juonesta kiinni ja on ihan innoissaan menossa kohti estettä, vaikka mitä olisi edessä!

Tunnelmia Skuran leiriltä toukokuussa, tällä fiiliksellä!

Sijoituksen puolesta kisa ei siis ollut hyvä, mutta olen silti tyytyväinen! Mutta olen myös vähän huolissani. Lurppa oli jo koulukokeessa vähän "jäykkä", ei sellainen hyvä oma itsensä. Estekokeen pudotukset oli myös jotenkin hämmentäviä, kun tosiaan rata oli ihan hyvä. Lurppa myös kolautteli vähän maastokokeen verkassa tukkeihin. Jotain outoa tämän kesän laitumissa on, koska Lurppa on myös mahastaan aivan löysällä. Muutenkin tuntuu, että hevoset vähän oireilee laidunta, se on ehkä hyvin sokerista, kun on vähän kylmää eikä laidun oikein kasva? Olin vähän huolissani Lurpasta, kun se ei oikein juonut kisoissa hyvin, eikä oikein syönyt (huonosti se reissussa syö aina, kun ei ole karsinaa) ja maha oli tosiaan ihan löysällä. No kokonaan se ei ollut juomatta ja nipistelin ihoa varmuuden vuoksi, mutta kyllä vielä kotonakin tein ruuasta sille puuron ja vielä suolaa elektrolyytin lisäksi mukaan, että varmasti juo. Lisäksi sillä on jännetupissa edessä nestettä, takajaloissa se on sille normaalia, edessä ei niinkään.

Tarkennetaan, että Lurppahan siis liikkuu hyvin ja niin pois päin, että ei tässä mitään hätää ole, mutta tarkkaillaan tilannetta silti ja loppuviikon Lurppa saa "lomaa" (eli kävelyä ja kevyttä puuhastelua) + perjantaina se menee kiropraktikolle, kyllä se on sen ansainnutkin. :)

Uusi valmentaja tuttavuus

Mehän ollaan Lurpan kanssa käyty jo monta vuotta Anders Sucksdorffin opetuksessa ja ollaan saatu hyviä tuloksia aikaan. Nyt tuli ikäänkuin pakkorako kokeilla jotain uutta, kun valmennuksiin tuli tauko. Niinpä käytiin maanantaina Ville Vaurion valmennuksessa.

Aloitettiin esittäytymisen jälkeen verkkaamalla itsenäisesti jolloin oltiin ikäänkuin tarkkailun alla. Ja voi että hypin riemusta, kun nyt tuli ensimmäiseksi heti kommentti, jota mieltä olen ollut itsekkin aina. Lurppa on lantiosta ja ristiselästään jäykkä. Ei kipeä, mutta jäykkä. Ja sieltä ne ongelmat lähtee liikkeelle. Ja sitä jumpattiin koko ajan auki! Tein paljon ulos asetuksia, peruutuksia, vähän väistöjä ja ihan vaan työstettiin askellajeja läpi.

Hyvin vaikea kuvailla mitä tehtiin, kun lähinnä vaan mentiin ympyrää ravissa ja laukassa, mutta silti sain Lurppaan ison eron aikaiseksi! Se lähti liikkumaan niin isosti, että en edes tiennyt, että siitä lähtee sellaista ravia irti! Harmittaa vain jotenkin kun vuosi sitten käytiin Lurpan kanssa ratsastuksenohjaaja linjaa Ypäjällä ja silloin sain oman istuntani hyvään malliin. Nyt tajusin taas hyvin kirkkaasti sen, että olen menettänyt omaa istuntaani ihan hurjasti. Villen ohjeena tulikin jäädä istumaan taakse. Laukassa se on vaikeaa, jos Lurppa ei käytä itseään hyvin, joudun pitämään itseni takana ikäänkuin väkisin. Ja se ryhti.. Ja lisäksi tajusin, että nyt kun olen treenannut vain kenttää varten, no olen saanut myös paljon tasaisuutta lisää, mutta en ole myöskään tehnyt esimerkiksi väistöjä ja sen huomasi aluksi selvänä jäykkyytenä.

Niin, että jos minulla on jäykkälanteinen hevonen, niin pitäisiköhän niitä väistöjä tehdä huomattavasti enemmän? Pitäisi! Sain tästä valmennuksesta paljon motivaatiota lisää. Mennyt talvi oli jotenkin vaikea itselle, en oikein saanut tehtyä mitään järkevää. Lurppaa kyllä tunnollisesti ratsastin, mutta en suoranaisesti treenannut ja sen valitettavasti näkee. Nyt pitäisi saada myös oma satulatilanne kuntoon, koska minulla ei ole tällähetkellä koulusatulaa lainkaan. Oma on välityksessä, sormet ristiin, että se menisi nopeasti kaupaksi.

Nyt jatketaan kohti Ypäjän kisaviikkoa. Lurpalla oli vähän vapaata, koska se on yötä päivää laitumella. Tänään käytiin vähän jumppaamassa tukkitiellä, nyt tarkoituksena tehdä vähän koulutreeniä ja estetyöskentelyä puomeilla ja kavaleteilla. Lauantaina Lurpalla on vapaapäivä, koska on Finnderby. :)

Harjun kenttäkilpailut 30.5

Nämä kenttäkilpailut oli se viimeinen sysäys kohti bloggauksen uudelleen aloitusta. Koska on tapahtumia jotka haluaa muistaa kaikkine kommelluksineen. Siispä asiaan! Meidän kenttäkilpailukausi aloitettiin Harjun 2-tason kenttäkisoissa harrasteluokalla.

Lauantai aamuna olin tallilla jo viideltä aamulla. Hevosenhoitaja Sanna tuli samaan aikaan. Lurppa oli jo pesty edellisenä päivänä, niinpä aamulle jäi hevosen letitys ja varusteiden pakkaaminen. Puoli kuusi oli hevonen jo trailerissa ja matka kohti Harjua alkoi. En ollut koskaan käynnyt sielä ja herranjestas, sehän on ihan Venäjän rajalla! No ei nyt ihan, mutta sellainen olo tuli. Ajettiin Porvoon kautta, joten ensin oltiin ikäänkuin Ruotsissa ja sen jälkeen Venäjällä, kansainvälinen reissu.

Perillä Lurppa karsinaan ja hieman kilpailupaikkaan tutustumista. Kilpailut alkoi 9.00 ja olin kolmas lähtijä. Verryttely ulkona oli vähän mielenkiintoinen, ahdas ja epätasainen, mutta ravailin siinä kevyesti, pääsin heti maneesin päätyyn verkkaamaan ja sielä pystyi verkkaamaan kunnolla. Lurppa oli todella hyväntuulinen ja ihan hyväntuntuinen koko ajan! Kouluratana oli Harrasteluokan kouluohjelma tosi simppeli, Lurpan tapauksessa jopa liian simppeli, kun se aina hieman jännittää aluksi, rata on niin lyhyt, että nytkin se oli tosi hyvän tuntuinen vasta lopputervehdykseen. Rata oli kuitenkin ihan hyvä, ei mikään suuri menestys, mutta ei huonokaan. :) Prosentteja 63% ja koulun jälkeen olimme sijalla 8/16.

Koulukokeesta suoraan talliin vaihtamaan estekamat päälle ja siitä estekokeeseen. Harrasteessa estekoe on 80 cm. Rata oli tosi simppeli, muutama ei niin looginen kaarre, mutta kiva rata kaikenkaikkiaan! Lurppa oli esteverkassakin tosi hyvä! Ei mitään kiemurteluja, ei mitään ongelmia, sen kuin vain laski menemään esteille ja hevonen oli 100% mukana menossa. Ja radalla mua suorastaan vietiin, minä vain hoin ptruuuuu, ja ohjasin esteille, Lurppa hoiti homman kotiin nollaradalla :) Esteiden jälkeen sijoitus oli 7/16.

Lurppa pääsi talliin hengailemaan ja me mentiin vähän ruokailemaan, katsomaan kisoja ja odottelemaan maastoradan näyttöä. Maastorata oli hauska, se kiersi raviradan ympäri pienellä mutkalla. Yhteensä yksitoista hyppyä. Vaikein alkuun ajateltuna oli kaksi valkoiseksi maalattua penkkiä, joiden jälkeen jyrkkä ylämäki ja mäen päällä taas este. Lisäksi oli banketti, jonka jälkeen kaksi laukkaa esteelle. Vesitehtävä oli veden läpi ja kaksi laukkaa esteelle. Vähän jänskätti tehtävien puolesta lähteä radalle.

Vaan jännitys hävisi kun mentiin veryttelyyn, Lurppa oli ihan mieletön! Se oli niin liekeissä koko veryttelyn, imi esteille ja eteni hyvin, joten hyvillä mielillä radalle! Ja sielä hyvä meno jatkui. Minä vaan jarrutin koko matkan, esteille vaan tilaa ja Lurppa ylitti kaikki! Veteen se otti raville, mutta muuten ei ollut mitään ongelmia missään kohti! Mahtava fiilis ratsastaa! No sujuvasta menosta tuli se ongelma, että tultiin ihan valtavasti aliaikaa. Ihanneaika oli 2.30, me oltiin maalissa 2.03. Eli ei estevirheitä, mutta rutkasti aikavirheitä. Lurpalle loppuveryttely, pesulle, juotavaa ja lisää kävelyä ja kisojen seurailua. Me seurattiin Equipesta miten tilanne kehittyi ja aika nopeasti huomattiin, että aikavirheet vei multa sijoituksen. Joten kuitenkin hyvillä mielillä tavarat kasaan ja hevonen traileriin. Sanna kuitenkin katsoi vielä Equipea ja tokaisi, "Mitä ihmettä, sä olet viidentenä!" Aikavirheitä oli hävinnyt, niitä oli enää 2,4. Monella oli ihanneajan kanssa ongelmia ja moni tuli maaliin saaden paljon aikavirheitä. Siispä aikaa oli ilmeisesti vähän tarkisteltu. Me mentiin kansliaan odottelemaan lopullisia tuloksia ja sitten selvisikin, että olin lopulta neljäs! Joten jäätiin seuraamaan tuttarin maastokoe, jonka jälkeen päästiin palkintojen jakoon. Ja siitä viimein kotimatkalle.

Kuvat ottanut Krista Häkkinen

Kisat menivät siis todella hyvin! Lurppa oli aivan mielettömän hyvä ja sain sen mitä halusinkin, hyvän valmistelevan kisan kohti kisaviikon tutustumisluokkaa! Joten kotona suoraan koneelle ja kilpailuilmoittautumista rustaamaan. :) Ja lisäksi tilasin oman kenttäkellon, nyt riitti aikavirheet meille :)

Takaisin bloggaajaksi

Minulla oli muutama vuosi sitten blogi nimeltään Tarjan Tarinanurkka. Mutta jotenkin vain silloin tuntui, että lopetan blogin pidon. Vähän on kaduttanut. Siksi päätin alkaa kirjoittamaan blogia uudestaan. Tämä blogi on tarkoitettu ennenkaikkea itselleni, hevospäiväkirja minulle. Mutta kivaahan se on jos tätä muutkin jaksavat lukea. :)

Kuva Niinisalon kenttäleiriltä